Polven rasitusvammojen fysioterapia

Polvikipu on yleinen tuki- ja liikuntaelinvaiva niin valtaväestössä kuin urheilussakin. Polvikivun taustalla voi olla monia eri syitä ja siitä johtuen polvikivun kuntoutus on myös aina yksilöllistä. Suurimpana erottelevana tekijänä on kivun syntymekanismi, traumaperäisiin eli tapaturmaisiin polvivammoihin kuten esimerkiksi eturistisiteen repeämään pureudumme toisessa tekstissä. Rasitusperäinen polvikipu jakautuu useisiin eri aladiagnooseihin, joista yleisimpiä avaamme nyt.

Patellofemoraalikipu

Polven etuosan usein lumpion alle ja ympärille sijoittuvaa kipua nimitetään patellofemoraalikivuksi. Nimitys ei viittaa niinkään tietyn rakenteen kipuun, vaan kuvaa yleistä, epäspesifiä polvikipua ja oirekuva on yleensä myös juuri tällainen, diagnoosi tehdään tyypillisiesti ilman kuvantamista. Tämän tyyppistä kipua on tyypillisesti hankala paikantaa tarkasti. Vaiva on yleinen niin nuorissa, kuin aikuisissakin.

Patellofemoraalikipusyndrooman vaikuttavimmaksi todettu hoitomuoto on oikein annosteltu ja kohdennettu harjoittelu. Levon ja erilaisten kipu- ja tulehduskipulääkkeiden näyttö on heikkoa, erityisesti pitkällä aikajänteellä. Näillä vaikuttaisi olevan vain akuuttitilannetta rauhoittava vaikutus, mutta kivun pitkäaikaiseen hoitoon ja uusimisen ennaltaehkäisyyn niistä ei vaikuta olevan apua.

Juoksijan polvi

Tällä termillä viitataan yleensä polven ulkosyrjällä nivelraon kohdalla ilmenevään kipuun, joka vaivaa usein erityisesti rasituksen yhteydessä. Kipu saattaa myös ärtyessään säteillä ylös- tai alaspäin säären ja reiden ulkosyrjälle. Juoksijan polvea vaikuttaa esiintyvän miehillä jonkin verran naisia enemmän.

Kyseessä on rasitusperäinen IT-kalvon kompressiotila. Juoksijan polveen kuulee vieläkin melko usein suositeltavan rullailua ja venyttelyä, mutta tuoreimman näytön mukaan vaikuttaa siltä, että kummallakaan ei saavuteta suurta kudostason muutosta ja kipua lievittävä vaikutuskin näyttää jäävän väliaikaiseksi, toisinaan nämä voivat myös ylläpitää kiputilannetta.

Hyppääjän polvi

Hyppääjän polvella viitataan tyypillisesti polven etuosan kipuun, joka paikantuu patellajänteeseen eli jänteeseen, joka kiinnittyy polvilumpioon ja sääriluun yläosaan, kipua voi tuntua polvilumpion ala- ja sisäreunassa. Hyppääjän polvi on sekä valtaväestössä että urheilijoilla ilmenevä kiputila.

Myös hyppääjän polvi on rasitusperäinen vaiva, jonka myötä patellajänne ei kestä enää kuormitusta kuten ennen ja se kipeytyy polveen kohdistuvasta rasituksesta.  Patellajänteen kipeytyessä enemmän, voi polvikipu alkaa vaikuttamaan alaraajan mekaniikkaan, muuttaen liikkumisen strategioita ja sitä, miten polvea käytetään arkisissa tilanteissa ja urheilusuoritusten aikana.

Mistä nämä polven kiputilat sitten aiheutuvat? Sen taustalta löytyy usein kuormituksellisia tekijöitä kuten:

• Liian yksitoikkoinen harjoittelu

Päälajin tai harrastuksen treenimäärät kasvavat viikkotasolla suuriksi. Jos tuo harjoittelu sisältää liian yksipuoleisesti vain lajityypillistä harjoittelua tai liikettä, voi kuormitus kudoksissa kasvaa liian suureksi. Monipuolisuuden, etenkin nuorten lajiharjoittelussa, on todettu ennaltaehkäisevän rasitusperäisiä kipuja. Yksipuoleisen harjoittelun on todettu olevan riskitekijä erityisesti nuorten urheilijoiden rasitusvammoissa.

• Liian nopeasti lisääntynyt rasitus

Liian nopeasti kasvanutta rasituskuormaa ilmenee erityisen paljon kahdessa tilanteessa: vuodenaikaan sitoutuvan harrastuksen, kuten juoksu kesällä, sesongin alkaminen ja kilpaurheilussa leirien yhteydessä tai toisaalta myös lomalta harjoituksiin palatessa. Liian nopeasti nouseva rasituskuorma altistaa rasitusvammoille, koska se voi estää kudoksen riittävän palautumisen. Jos kudos ei pääse palautumaan harjoittelusta harjoittelun superkompensaatio prosessi kärsii. Kun kudos ei ehdi palautumaan ja adaptoitumaan harjoitteluun, myös rasitusperäisten kipujen todennäköisyys nousee.

• Liiketekniikan ongelmia

Polvi on sarananivel, joka sijaitsee kahden huomattavasti liikkuvamman lonkkanivelen ja jalkaterän välissä. Toisinaan liiketekniikasta löytyy tekijöitä, jotka aiheuttavat turhaa tai ylimääräistä kuormitusta polvelle.

• Lihasepätasapaino

Polvivammojen ja polvikipujen yhteydessä on todettu korrelaatioita lihasvoiman epätasapainoon. Esimerkiksi suuri etureiden ja takareiden tai lonkan lähentäjien ja loitontajien voimaero voi vaikuttaa polvivaivojen syntyyn. Niiden kontrolloimisella ja harjoittamisella on todettu olevan positiivinen vaikutus polvivaivojen ennaltaehkäisyyn.

• Biomekaaniset tekijät

Esimerkiksi jalkaterän ja lonkan biomekaniikka, sekä rakenteellisista että toiminnallisista syistä johtuva, voi vaikuttaa osaltaan polvikivun syntyyn. Näiden tekijöiden tarkka tutkiminen ja löydöksiin puuttuminen ovat avainasemassa kestävän ratkaisun löytämiseen polvikivun hoidossa.

• Jalkineisiin tai juoksualustaan liittyviä tekijöitä

Äkillinen muutos jalkineissa tai esimerkiksi pelialustassa (tekonurmi, luonnon nurmi, erilaiset salin lattiat) tai juoksualustassa (asfaltti, pururata jne.) voi provosoida alaraajan kipuja. Jalkinevalinta voi vaikuttaa esimerkiksi jalkaterän toimintaan ja askellukseen, mutta toinen helposti unohtuva tekijä jalkinevalinnassa on jalkineen vaikutus iskunvaimennukseen. Kuten alustan äkillinen muutos pehmeämmästä kovempaan, myös jalkineen nopea vaihto vaimentavasta lenkkarista vähemmän vaimentavampaan kenkään lisää äkillisesti iskutuksen voimakkuutta luustoon. Jalkineen ja alustan muutosten ja vaikutusten huomioiminen kokonaisuudessa on siis myös hyvä pitää mielessä.

Rasitusperäisen polvikivun taustalla olevat tekijät poistuvat harvoin pelkällä levolla. Tämä tarkoittaa usein sitä, että kun palataan taas täyslevon jälkeen aiemmin kipua aiheuttaneen toiminnan pariin, myös kipu palaa hetken harjoittelun jälkeen. Pitkäaikaiseen ratkaisuun liittyy yleensä yhdistelmä harjoittelun ohjelmoinnin, toisin sanoen kuormitustekijöiden, tarkastelu, fysioterapeutin tutkimuksissa tehtyjen löydösten perusteella mahdollisten lihasvoiman, liikkuvuuden ja liikemallien hallinnan haasteisiin puuttuminen ja akuutin kivun hallinta ja rauhoittaminen. Ratkaisut tehdään yksilöllisesti ja päätöksissä on huomioitava monia tekijöitä.

Jos polvikipu pitkittyy ja siihen liittyviin kuormitustekijöihin ei puututa, voi se tuoda ajan saatossa mukanaan myös kudostason muutoksia, tämä voi näkyä esimerkiksi jänteen paksuuntumisena ja arpeutumisena. Pitkään jatkunut kipu tuo usein mukanaan myös liikkumisen muutoksia, jolloin kivun vuoksi opitut väistämisliikkeet jäävät osaksi liikkumista ja kuormittavat edelleen muita rakenteita. Tämänkin vuoksi varhainen puuttuminen rasitusvammoihin ja kuntoutuksen saattaminen loppuun asti on tärkeää hyvän kuntoutustuloksen ja vaivan mahdollisen uusimisen ennaltaehkäisemiseksi.

Fysioterapiassa tavoitteena on tutkia koko alaraajan biomekaniikkaa ja selvittää muita taustatekijöitä, jotta päästäisiin selville polven rasitusvammaan johtaneista syistä. Näin niihin pystytään puuttumaan tehokkaasti ja silloin myös vaivan uusimisen todennäköisyys laskee. Rasitusvammojen, kuten muidenkin tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutus on aina yksilöllistä, eikä niihin ole yhtä kaiken korjaavaa harjoitetta. Tämän vuoksi tarkka tutkiminen ja yksilöllinen kuntoutussuunnitelma ovat avain onnistuneeseen kuntoutumiseen.

Saana Saukkoriipi
fysioterapeutti

https://southcoastseminars.com/blog/it-band-pain-in-the-runner-part-1

Gabbett TJ. The training-injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? Br J Sports Med. 2016;50:273-280.

Rathleff MS, Rathleff CR, Crossley KM, Barton CJ. Is hip strength a risk factor for patellofemoral pain? A systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med. 2014;48:1088.

Reider, B., Davies, G., Provencher, M. 2015. Orthopedic Rehabilitation of the athlete: Getting back in the game. Saunders, imprint of Elsevier Inc. Canada. ISBN: 978-1-4557-2780-3.

Roger O. Kollock, PhD, ATC, CSCS; Corey Andrews, MEd, ATC; Ashlyn Johnston, MEd, ATC; Teresa Elliott, MEd, ATC; Alan E. Wilson, PhD; Kenneth E. Games, PhD, LAT, ATC; JoEllen M. Sefton, PhD, ATC. 2016. A Meta-Analysis to Determine if Lower Extremity Muscle Strengthening Should Be Included in Military Knee Overuse Injury-Prevention Programs.  J Athl Train (2016) 51 (11): 919–926.

Willy RW, Meira EP. Current Concepts in Biomechanical Interventions for Patellofemoral Pain. Int J Sports Phys Ther. 2016;11:877-890.